sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Ajatuksia äitienpäivänä 2022

Reilusti yli vuoden tauon jälkeen olen taas täällä blogin parissa. Äitienpäivä on hyvä päivä aloittaa alusta. Tai jatkaa siitä, mihin jäätiin. Siitä, mitä yli vuoden aikana on tapahtunut, kerron jonakin toisena päivänä. Ja lupaan, että väli seuraavaan postaukseen ei veny vuoteen;)

Tämän päivän ajatukset ovat omissa läheisissä sekä niissä äideissä, joiden mielen täyttää huoli ja huokaukset.

kukkakimppu

Ajattelen myös niitä äitejä, jotka tänään eivät voi äitiydestään iloita. On väsymystä, on huolia, on taloudellista ahdinkoa. On vaikeuksia avioliitossa, lasten sairastumisia.

On äitejä, jotka tänäkin päivänä juhlan sijaan joutuvat lähtemään kodistaan. Heitä, jotka pakenevat sotaa ja sortoa, nälänhätää, luonnonkatastrofeja. 

Ja on heitä, jotka pakenevat miehensä tai lapsensa nyrkkiä.
SHARE:

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Ajatuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä ystävänpäivänä 2021

Tänään vietämme ystävänpäivää ja vietämme sitä hyvin erilaisissa oloissa kuin vielä viime vuonna. Tai muinakaan vuosina meidän elinaikanamme. Covid19 -virus tuli ja iski meihin sellaisella voimalla, että emme juurikaan ole voineet tavata läheisiämme ja ystäviämme kasvotusten. 

Onneksi saimme viime kesän, jolloin saatoimme hieman hengittää vapaammin ja ehkä tavatakin muutamaa ystäväämme. Kunnes sitten syksyn koittaessa jouduimme taas rajoittamaan elinpiiriämme niin, että ystävien kanssa yhteydenpito on hoidettu puhelimitse tai netin kautta.

vaaleanpunaisia, liiloja ja valkoisia tulppaaneita

Olen onnekas, sillä kanssani asustaa puoliso ja minulla on lapset, joita olen voinut tavata. Tytärtä olen tavannut liki viikottain - hän tekee etätyötä ja hänellä on oma ystäväkuplansa, jonka sisällä hän tapaa muutamaa ystäväänsä. Poikaani ja miniääni tapaan  harvemmin, sillä vaikka poikani tekee etätyötä, käy miniäni töissä päiväkodissa ja siellä on muutaman kerran jo ollut "läheltä piti" -tilanne ja olemme joutuneet jännittämään, joko korona iski meidänkin perheeseemme. Itsekin joudun käymään vähintäin kerran viikossa työpaikalla ja vaikka koetamme sielläkin tehdä työt pääasiassa omissa työhuoneissamme, joudumme toki asioita myös kasvokkain hoitamaan ja koskaanhan emme voi olla varmoja, onko joku - tai olemmeko itse oireettomia taudinkantajia. Koronatestit ovat tulleet liiankin tutuiksi!

SHARE:

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Olipahan kesä - koronakesän 2020 muistot

Syyskuu on ehtinyt jo yli puolivälin mutta minä aion vielä muistella mennyttä kesää. Kesää, jonka me  kaikki tulemme muistamaan. Kesä, jota keväällä odotimme ja pelkäsimme. Ja joka tullessaan toi enemmän kuin olimme uskaltaneet toivoa.

pinkkejä ruusuja pensaassa

Vaikka korona elelikin herroiksi keskuudessamme, saimme kuitenkin lahjaksi ihan kunnollisen kesän. Ja vaikka suurin osa meistä ei uskaltautunutkaan ulkomaille matkustamaan, pystyimme reissaamaan kotimaassa ja liikkumaan luonnossa. Saimme nähdä läheisiämme ja ystäviämmekin. 
SHARE:

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Koronakesä 2020 - ja maailma on sittenkin kaunis

Kevät oli pitkä ja sitä elettiin koronan varjossa. Eristäytyminen, etätyöt ja huoli läheisistä ja siitä maailmasta, jossa elämme, täyttivät mielen. Kun maaliskuun alkupuolella aloitin etätyöt, kuvittelin, että huhtikuussa viimeistään palaan töihin omaan työhuoneeseeni ja työkavereiden luokse. Kahdessa viikossa koko maailma meni sekaisin ja mietin, pääsenkö toimistolle vielä syksylläkään.

Enpä vielä toukokuussakaan uskonut, että saamme lahjaksi kesän, jota voimme viettää jopa läheisiämme tavaten. Silti tämä kesä on erilainen kuin mikään ennen tätä: edelleenkin varomme virusta, pidämme turvavälit, emme kättele emmekä halaa ja kavahdamme jokaista yskäisyä ja aivastusta. Pesemme käsiämme vereslihalle ja desinfioimme ovenkahvoja ja vähän sitä sun tätä.

vaaleanpunaisia ruusuja

Saaamme kuitenkin liikkua ulkona, matkustaa ja juhliakin. Saamme tavata läheisiämme ja ystäviämme ja nauttia kesän mauista ja tuoksuista.
SHARE:

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäivän iltana, koronakeväällä 2020

On äitienpäivän ilta. Ulkona sataa vettä ja istun olohuoneessa nojatuolissani tyttären Micu-kissa jalkojeni juuressa. Siihen se käpertyi nukkumaan kun ensin oli yrittänyt syödä sukkiani. Tytär istuu sohvalla ja pelailee. Isäntä punkaa jotakin takapihalla.

On monella tapaa samanlainen äitienpäivän ilta kuin on ollut monina aiempinakin vuosina. Ja sittenkin niin erilainen. 


Turun sakura 2020

Tätä äitienpäivää on varjostanut huoli läheisistä, ystävistä ja koko maailmasta. Korona on erottanut meidät toisistamme ja pelko elää monien mielessä. Samalla korona on näyttänyt meille sen, miten elämä ja sen kulku eivät ole koskaan itsestäänselviä. Ja että tässä maailmassa me emme yksin selviä kukaan. Mutta yhdessä, toisiamme auttaen ja tukien me selviämme. Ja niin menemme läpi tämänkin ajan, joka tulee muuttamaan maailmaamme enemmän kuin mikään ennen sitä.

Vaikka korona vaikuttaakin elämäämme monin eri tavoin, on kuitenkin elettävä juuri tätä päivää. Huomisesta emme kukaan tiedä. Emme koronan aikana emmekä normioloissa. Ja siksi olemme tänäänkin juhlistaneet äitejä. Kukin omalla tavallaan.
SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig